Olen niin onnellinen tavattuani Sari Kaasisen ja sovittuamme valokuvanäyttelystäni Kehruuhuoneella. Käväisin kerran syksyllä paikan päällä, mutta silloin opiskelijat olivat vallanneet paikan täysin. Mutta vaikutuin.

Maan ja Veden Wäki on lapsuudestani asti ollut läsnä naapurinani kotilahdellani ja muuallakin Haukivedellä. Vesi ja veden monimuotoiset kasvot eivät vain koskaan jätä rauhaan.

Onneksi olen myös aina rakastanut valokuvausta ja saanut kokea valokuvauksen muutoksen. Digikuvaus, vaikka onkin helppoa(kin), on myös laaja-alaista, innostavaa, antaa uskallusta kokeilla erilaisia asioita; iloita.

Ja lopuksi tälle päivälle syy, miksi en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään blogiini. Blogi keräsi aivan järjettömästi jostakin jotakin roskapostiksi luettavaa. Hermostuin niistä, semminkin kun sähköpostini kaapattiin ja vanha tietokoneeni kaatui.

Toivottavasti tämä uusi ”apinan vuosi” on helpompi tuliSialle.