Tänään pesin lattioita ja korjailin vähän paikkomalla seiniä. Talossahan on monta huonetta. Jos lähdetään kadun puoleiselta ovelta on vastassa suuri huone. Se oli ennen Invalidien kirpputorin myymälä. Aina täynnä tavaraa katosta lattiaan. Nyt se on tyhjä. Vain eräs hyllykkö siirretään vielä ns. kauppaan keskelle taloa. Huone tuntuu upealta näyttelutilalta. Ruskea seinä herättää tunteita. Pitääkö maalata vaaleammaksi vai antaako olla sellaisenaan?
Etuhuoneesta voi mennä kahteen suuntaan. Etelän puolella on pitkänomainen, valoisa huone. Se on vielä siivoamatta, mutta se on hieno paikka työskentelyyn.Laitammeko sinne kangaspuut ja lasten piirustuspöydän ja näyttelytilan, emme tiedä vielä.
Etuhuoneesta mennään entisen keittiön kautta keskisaliin. Se on talon oivallinen sydänhuone, jossa jo nyt tahtoisi vain istuskella ja jutella ihmisten kanssa. Sinne laitamme kauppatavaraa; käsitöitä, keramiikkaa, koruja, kortteja ym. myytävää, esille. Keskisalin jälkeen on salonki. Pieni, kaunis huone, joka on kuitenkin maalattava. Seinät ovat nyt vielä monenkirjavat. Lattiakin on kirjavista kirjavin, mutta sen jätämme sellaiseksi kuin se on. Se on grungea!
Salongin jälkeen tulemme valoisaan pieneen ”halliin” ennen peräsalia. Tila on yhtenäinen ja kaunis pienen korjailun jälkeen. Vielä on siivottavaa ja korjailtavaa, mutta suurin työ on kyllä tehty. Emmehän pyri tekemään paikasta liian hienoa.