En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut tänne. Tänään aloitan taas kertomaan elämästä Porosalmella, kotikylässäni. Oli pari ihmeellistä päivää ilman melusaastetta. Ulkona sai nauttia linnunlaulusta, kevään äänistä, laineiden liplatuksesta ja hiljaisuudestakin.

Kylässämme rakennetetaan. En tiedä mitä, koska en ole uskaltanut mennä katsomaan tarkemmin. Ainakin teitä ja ns. retkeilyreittejä on ilmaantunut lähiympäristöönkin. Oma tiemme on rikottu ajamalla hiekkaa vuorille? kuorma-autoilla, ketjutetuilla renkailla. Näistä reiteistä ei edes naapureille kerrottu etukäteen. Kysyttiinkö tien käytölle lupaa – ei ainakaan minulta, maanomistajalta.

Täällä porataan kallioita ja sitten ne kalliot räjäytetään ja räjäytetty materiaali murskataan. Työn aikataulu on 7.00 – 22.00. Tauotta! Kerrotaanko meille kyläläisille etukäteen meluhaitoista? Ei kerrota!

Olen ihmetellyt omassa kehossani tapahtuvia muutoksia ja ne ovat huolestuttavia. Melusta, kun se on pahimmillaan, tulee verenpainetta. Havahduin siihen viime keväänä ja taas tänä keväänä, kun kallioiden poraaminen alkoi. Hiekka, jota kuljetetaan avolavoilla vuodesta toiseen, leviää ympäristöön ja hienoin osa leviää joka suuntaan. Kun kävelen ulkona, tuntuu, että pitää sylkeä koko ajan limaa l. pölyallergia vaivaa.

Ajattelen matkailijoita, työntekijöitä, perheitä, jotka asuvat alueella, mitä meille tapahtuu tällaisessa ympäristössä, joka on kuin avolouhos. Ei rauhallinen, hiljainen, puhdas matkailukohde, jollaiseen itse ainakin haluan mennä.

Tags: luonnonrauha, matkailu, melu
Julkaistu 10.5.2021 | Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Melu