Warning: Use of undefined constant Väärin - assumed 'Väärin' (this will throw an Error in a future version of PHP) in /home/heiskanen/public/html/ajankohtaista/wp-content/themes/kirja/index.php on line 23
sukupuu
Tag-arkisto for » «
Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne pitkään aikaan. Valokuvat ovat vieneet ajan ihan kokonaan. Viimeksi olen laittanut Rantasalmen historia sivuille valokuvia ja tietoja Porosalmen Heiskasista. Niin paljon on sepitetty ihan tuntemattomia asioita, ainakin minulle. Tietysti voin kertoa vain niistä, missä olen ollut itse mukana. Olenhan aina kuitenkin ollut kiinnostunut suvun asioista ja mukana sukuseuran perustamisesta asti jollakin tavalla.
Uutena yrityksenä on ottaa selvää äitini suvusta, joka tulee Leppävirralta Sorsakoskelta. Tapasin pitkästä aikaa pikkuserkkuni Aulin, jonka kanssa olemme alkaneet työstää kuvakirjaa. Yllätyksekseni valokuvia löytyykin aika paljon sekä Aulilla että minulla. Kirjasta tulee varmasti mielenkiintoinen.
Isoisäni Aatu oli käynyt perämieskoulutuksen Kuopiossa ja hän toimi hinaajissa kesällä – nyt en tiedä sanaa – kuljettajana, kapteenina vai minä? Talvisin hän oli Varkauden Konepajalla työssä hitsaajana. Paljon on sellaista, mitä en tiedä ja joudumme etsimään rippeitä heidän elämästään. Olisi hienoa onnistua saamaan kirjoitettua tietoa, mutta se voi olla vaikeaa.
Alan päivittää tännekin jotakin, koska tämä on väylä, jonne on mukava kirjoittaa. En tiedä lukeeko kukaan. Tällä sivulla oli valtava määrä feikkejä yhteydenottoja ja panin pois kokonaan yhteydenotot. Liekö ollut tyhmää?
on aivan pian lopussa ja sitten alkaa helmikuu Riitan päivänä. Päivä on aina ollut merkityksellinen minulle ja äidilleni. Nimipäivämme ovat peräkkäin. Ennen vanhaan nimipäivät vietettiin ja muistan monet tulppaanikimput, joita sukulaiset toivat. Kukat olivat kevään merkki. Eilen, vaikka oli upean talvista, en lähtenyt ulkoilemaan; oli sen verran kylmää. Mittari oli -30:ssa asteessa. Keväästä ei ollut vielä tietoakaan.
Tänään oli lähdettävä ulos ja oli itse asiassa mukava lähteä käymään kaupassa; eväät olivat aivan lopussa. Sain ajattelemisen aihetta, kun jostakin luin, kuinka paljon ulkomaiset hedelmäpuut tarvitsevat vettä. Rakastan persimoneja. Monet hedelmät eivät enää sovi minulle, mutta persimonit sopivat. Kypsät hedelmät Italian maaseudulla suoraan pöytään tuotuina veivät melkein mielenrauhani, kerran siellä ollessani. Katselin joulukuun alussa, pienessä pakkasessa, hehkuvia hedelmäpuita, kateellisena. Silloin ei persimoneja vielä Suomessa saanut. Nyt niitä on ollut jo monena vuonna kaupan hyllyillä. Mutta kuinka paljon persimonit l. khakit tarvitsevat vettä? Keneltä se vesi on pois?
Tulostin viime viikolla sukutaulujani. Serkkuni Pirjo on ahkeroinut mm. isoäitini suvun parissa. Tulosteita tuli yli 200 sivua. Kun olen katsellut länsi-suomalaisia sukupuitani, sieltä löytyy etupäässä kirkkoherroja ja nimismiehiä perheineen. Kirkonpalvelijat jatkavat sukupolvesta toiseen ammatissaan. Monet ovat eläneet aika vanhoiksi; heillä on siis ollut hyvät olot. Joukossa on kuitenkin perheitä, joissa melkein kaikki lapset ovat kuolleet melko nuorina. Rahwaan Historiassa on kerrottu pappien ja lukkarien elämästä. Kirjahan on luettava uudestaan, kun omat sukujuuret ovat selvinneet. Jotain tiesin, mutta että näin paljon kirkkoherroja? Millaisia he ovat olleet ihmisinä? Mitä olen heiltä perinyt? Arvoja?, Geenejä? Mitä muuta? vai enkö mitään?